On ollut taas tosi kiva lukea kommenttejanne, etenkin kohtalotovereilta. Oksentaminen on tosi hämärä juttu. Joskus todellakin olin kateellinen niille, jotka siihen kykenivät, mutta olen sentään sen tajunnut, ettei siinä ole mitään helevetin järkeä. Minulla ei olisi hampaita jäljellä enää laisinkaan, tai ruokatorvea. Olisin tappanut itseni oksentamalla.

Mutta niin, perusruokavalioni on täysin kunnossa. Minä yritän täsmäsyödä, syön aamiaisen, pienen välipalan (hedelmä), lounaan, taas hedelmän tai jugun, päivällisen  ja illallisen. Noudatan lautasmallia ja syön paljon kasviksia. Syön usein, muuten kilahdan.

Olen metsästänyt ahmimismekanismia, mistä ihmeestä se syntyy. Kriittiset hetket ovat heti töihin saavuttua. Siihen auttaa pikainen aamupala ja iso kuppi kahvia. Sitten taas lounaan jälkeen on paha. Torjun sitä jälkiruoalla. Riisifrutti on aika paljon kevyempi kuin 100g suklaata. Terapeuttini suorastaan määräsi minulle jälkiruokaa :-). Lisäksi palkitsen ja lohdutan karkilla. Vihaan sitä, että sen saatavuus on turvattu ihmisille.