Tulipa mieleen tämmöinenkin asia. Eli minä tiedän aivan tarkasti, että tämmöinen syöminen vie ennen aikaiseen hautaan. Mutta jännää on jotenkin, että siirrän kaiken itseni ulkopuolelle. Kun syön, en ajattelen kakkostyypin diabetestä tai sydänvaivoja, joita suvullani on rasitteena ihan riittävästi. Se on uskomatonta.

Mutta kaipa se on sama kuin tupakankin kanssa, että ihmiset polttavat tupakkaa, vaikka tietävät sen johtavan kuolemaan usein. Suurin osa meistä ei-tupakoivista ei tajua, miksi poltetaan, mutta syömishäiriöni takia kyllä taidan aavistaa, mistä on kyse.

Itsetuho taitaa olla vähän liian jyrkkä ja "aktiivinen" sana tuohon otsikkoon, mutta kun en tähän hätään muutakaan keksi. Korostan: ennen kuin kukaan lähtee selvittämään kauhuissaan, kuka täällä oikein kirjoittelee, en todellakaan ole itsetuhoinen niin, että kielekkeitä katselisin "sillä silmällä". :-)