Ahmija tunnustautuu sosiaalipornon vankkumattomaksi ystäväksi. Katselin siis eilen päiväuniaikaan Oprahia televisiosta. Siellä korostettiin kovasti sitä, että kauniiden talojenkin sisällä on usein hirmuisia salaisuuksia. Näin oli - huumeita, pakkomielteistä siivoushysteriaa ja bulimiaa. Hömppävihamieliset kyynikot tietysti nyt sitten ovat ihan poissa tolaltaan, mutta ihan oikeasti sen bulimiaosuuden katsominen auttoi minua, vaikka en oksennakaan (kuten todettua, en osaa).

Siinä kaunis nainen oksensi monta kertaa päivässä ja jemmasi tuotoksensa kaappiin, jonka tyhjensi kerran viikossa. Voin kuvitella, että muutama giljoona amerikkalaista ja suomalaista tässä naureskelevat, että vittu mikä kilari, mutta tuollaisiin pimeisiin toimintoihin syömishäiriö sinut ajaa. Nainen kertoi, kuinka suunnitteli ahmimista, kuinka halusi ahmia ja kuinka hänen oli vaikea luopua siitä. Tiedän niin tarkasti, mitä hän tarkoittaa!

Itsekin olen harrastanut sitä, että kun mies on työmatkalla ja jälkikasvu nukkuu, olen ostanut suunnitelmani mukaisesti aivan järkyttävät määrät karkkia ja muita herkkuja. Sitten palkitsen itseni ja voin lopulta aivan saatanan pahoin. Tätä teen myös vatsatautien jälkeen, kun silloin on lupa syödä paljon. Olen siis maailman ainoa ihminen, joka onnistuu lihomaan myös vatsataudeissa, pitkällä tähtäimellä. Niitä on n. 1-2 vuodessa, kiitos päiväkodin.

Terapeutti Oprahissa kertoi, että paraneminen lähtee itsestä ja muuta terapiajargonia. Pitää päättää parantua. Minä koetan nyt itse olla syyskuun ilman karkkeja. Saan syödä jälkiruokaa ruoan yhteydessä, mutta en ahdistus- ja lohtukarkkeja. Olisi pitänyt ottaa nauhalle se eilinen Oprah, koska siinä se nainen vaikutti parantuneen. Ja pitäisi varmaan myös lakata pitämästä tätä ylimpänä salaisuutenani, josta ei tiedä kunnolla edes mies. Mutta kuten Oprahissa sanottiin, tämä hävettää aivan helvetisti. Yli 30-vuotias korkeastikoulutettu perheenäiti, joka EI OSAA SYÖDÄ. Noloa.