...että jos mä olen kuukauden (vaikkapa tammikuu) hallitsemattomasti ahmimatta, laitatan rakennekynnet.
Yeah, right.
Mikä helvetin voima mut saa ahmimaan, kun olo on sen jälkeen tämmöinen kuin nyt. Palleasta puristaa, närästää, ei saa henkeä, ahdistaa, energiat on ihan nollissa, työt ei etene, vituttaa, inhottaa, oksetaa, mutta ei voi oksentaa.
Kiitos kaikille kommenteista taas. En vain ole pystynyt kirjoittamaan, kun olo on ollut niin paska. En muista, kauanko siitä on, kun olen viimeksi voinut olla ahmimatta. Kuukausi? Kaksi? Paino on huippulukemissa (ei sillä, että minussa olisi ollut naista asiaa mittaamaan), keväällä löysänä päällä roikkuneet vaatteet kiristävät.
Ajattelin, että jos tänään olisi päivä sujunut hyvin, mutta toistaiseksi "lasissa" on varmaankin 2000 ahmittua kaloria.
Positiivisia asioita, joita koetan listata tässä itseinhossa.
- Aloitan pian uudella terapeutilla.
- Sairasteluputki tuntuisi olevan päättymään päin. Pääsee liikkumaan.
- Tein itselleni "voimakansion", jota kannan mukana aina. Se on käsilaukkuuni piilotettu pikkuinen vihko, johon olen leikekirjamaisesti koonnut minua inspiroivia tekstejä.
- Lupaan tutustua kirjoittajiin, joita täällä vinkattiin.
- Olen taas täällä. Jotakin aktivoitumista siis havaittavissa.
